Saikkulaisen tuntemuksia

Tai kun olisi edes oikeasti sairaslomalla!

Polveni meni ja sanoi sopimuksensa irti kaksi viikkoa sitten luistelutreeneissä ns. kikka-feet lauantaissa. Olin antanut juuri täydellisen whipin ja menin lentämään naamalleni suorilta jaloilta. (Tässä kohtaa joku voisi kysyä, miksi ylipäätään missään kohti luistelua polvet ovat suorana.) Polvet muksahtivat massiivisen painoni alla kipeästi lattiaan ja toiseen tuli pieni ruhje ja toinen onkin sitten aivan oma tarinansa. Eihän se ihan kunnossa ollut alun alkaenkaan, mutta nyt ei ole sitten uskallettu luistimille kahteen viikkoon.

Tämä onneton sattumus jätti polven lisäksi lommon myös itsetuntooni. Kriittiset hetket ennen minimum skillseihin harjoittelua jäi väliin ja samalla myös koko skillsien suorittaminen. Uusi mahdollisuus tarjoutuu taas marraskuussa, mutta sitä ennen pitäisi saada luistelutuntuma takaisin.. Onneksi sentään pääsin osallistumaan NSO Bootcampille, jonka veti uskomaton Off Track suoraan Malmön Crime City Rollersista.

Täältä voi tiirailla viikonlopun kuvia meidän ihanan Carloksen ottamana
http://derby.pictures.fi/kuvat/Sarah+Hipel+Bootcamp/
Joku pieni punapääkin siellä NSO-leirin etupenkissä tillottaa onnellisena. Off Trackia parempaa sääntöjen opettajaa ei varmaan ole maailmassa!

Sateenkaarisäärystimet

Kotiutin perjantain shoppailureissulla mm. pari kerää lankaa. Kyllä nyt Kallio Rolling Rainbown jäsen tarvitsee ainakin jotain sateenkaarenväristä. Näistä tulee säärystimet.

En ole koskenut neulepuikkoihin taas vähään aikaan ja onkin hyvä aloittaa taas tämmöisellä helpolla projektilla. Tiedä vaikka sitten innostuisin tekemään jotain muutakin sateenkaarimaista! Tätä lankaa kun neuloo ihan ilokseen, koska raidat syntyvät itsestään.

Syysloma

Eräs nuori herra kävi Helsingissä syyslomareissulla tätin luona. Voi, että meillä riitti muutamaksi päiväksi vilinää ja vilskettä! Tämä taisi olla niitä harvoja hetkiä, kun paikallaan istuttiin yli 10 sekuntia, kun täti laittoi tabilta muumeja pyörimään. Toki myös pikkumiehen äiti oli täällä ja kyllä meillä riittikin mukavaa. Siskoa ei voi koskaan nähdä liikaa. Samalla sain itse käytettyä kokonaiset kolme lomapäivää, jotka tuntuivatkin pitkän syksyn jälkeen todella ruhtinaallisilta.

Koss Porta Pro On Fire

Onni on kuulokkeet, jotka pysyvät päässä lenkilläkin.

Uhrasin vihdoinkin 35 euroa siihen, että saan nauttia musiikista ilman häiriöitä myös lenkkeillessä. Tähän asti olen epätoivoisesti sullonut nappikuulokkeita korvaan ja ajatellut, että on ihan normaalia, että niitä pitää sulloa koko lenkin ajan takaisin. Ratkaisuksi onneksi käveli vastaan Kossin Porta Pro -kuulokkeet maailman parhaassa värissä! Voi tätä onnea, mikä äänenlaatu ja tuntuma näin pienellä rahalla!

This is how I roll

Ei mennyt vieläkää ohi se tunne, että en opi ikinä luistelemaan...

Pääsin vihdoin viime sunnuntaina kokeilemaan sisälläkin turning toe-stopia ja kaarreliukua. Kaarteet meni kohtuullisesti, mutta kymmenienkään toistojen jälkeen kääntyminen ei tunnu yhtään sen helpommalta.

Parin viikon päästä olisi tarkoitus yrittää suorittaa Minimum skills -testiä. Osa siitä mennee läpi kohtuullisen helposti, mutta pelaamaan pääsemisestä ei ole vielä toivoakaan. Ei vain pitä luovuttaa vielä! Olenhan vasta kuukauden harjoitellut uutta elämäntapaani. Onneksi meidän tyttöset on niin ihanan kannustavia aina ja jaksaavat repiä mua mukaansa sieltä lattialta.

Tunteeni sunnuntaiaamuna...

Tänään kuitenkin siirsin kaikki siviilielämässä ja vähän roller derby -maailmassa vaivaavat huolet ja murheet pois ja rupesin meidän sakkokurssibileiden pääorganisaattoriksi. Mikä sen mukavampaa kuin järjestää oikein kunnon juhat! Mitään suunnitelmia ei ole vielä kasassa, mutta olen aivan tolkuttoman innoissani.

Sunnuntaina sain ihanat KRR-paitani. Nyt olen virallisesti muuten myös jäsen sateenkaaren alla!

Uudet nauhat

Quad skateni saivat tänään hieman päivistystä ulkoasuunsa, kun löysin 3e/pari kengännauhoja. Nyt on nauhoja vähän varastossakin. Nuo kun tuntuvat kuluvan aika hyvään tahtiin.

Asfaltti pelottaa

 Tänään oli siis vuorossa pitkästä aikaa ulkoluistelua Suvilahdessa. Olen yrittänyt kehitellä vähän lihaksia ja pysyä aktiivisena niinäkin päivinä, kun harjoituksia ei ole. Vaan ei sitä voimaa silti löydy. Tänään oli siis turhauttavan luistelun päivä. Näitä tulee ja menee. Yleensähän silloin, kun haluaisi oppia nopeasti, tulee hidasteita ja kompurointia.

Olen tähän asti opetellut kaarreluistelua vain sisällä ja siellä se sujuikin. Kun lähdin rullaamaan asfaltille, oli itsevarmuus tiessään. En vain uskaltanut laittaa sitä jalkaa toisen yli. Ehkä huomenna sitten. Huomenna yritän myös jarruttaa muullakin kuin nenälläni.

Eihän se välttämättä ole ihmekään, kun asfaltista tulee luonnollisestikin aika paljon pahempaa jälkeä kuin parkettilattiasta. Ulkona väsyykin nopeammin olemattomilla ruipelolihaksillani. Tänään oli vanhojen luistelijoiden treenit, joihin sai mennä mukaan ja sainkin melkoista kyytiä ja hyviä vinkkejä taas huomiseen!

Sakkolihan ensituntemuksia

Varoitus: saattaa sisältää puhetta urheilusta ja huomattavia määriä avautumista. Hieman ehkä myös selittelyn makua on ilmassa.

Ajattelin tehdä hieman selontekoa viimeisestä kahdesta viikosta. Ne nimittäin tuntuvat lähes kuukaudelta. Tänään 17.9. olen harrastanut roller derbyä virallisesti n. 17 päivää ja ne ovat kyllä huikeat 17 päivää.
Aloitin loisteliaan rollergirl-urani flunssassa ja siksi ainoastaan kahden tunnin ulkoluistelutreeneillä. Loput kaksi tuntia istuin katsomassa jarrutusharjoituksia sisällä. Illalla oli vielä luvassa Team USA vs. Team Finland -ottelu, joten derby-päivässä oli pituutta. Yleensäkin viikonloppuni ovat kuluneet n. 15 tuntia päivässä jollain roller derbyn tasolla. Arki-iltaisin vain kahdesta kolmeen tuntiin. Lähes joka päivä.

Samalla, kun olen oppinut, mitä kipu on, olen oppinut myös hienosti jarrutuksia, hittausta, kaarreluistelua ja kaatumisia. Nopea en ole ja sakkokurssistamme suurin osa luistelee paremmin kuin minä. Vaan voi vitjat sitä tunnetta aina, kun hoksaa jonkun uuden jutun ja kikan! Useimmiten treeneihin raahautuminen tuntuu tuskastuttavalta pitkän työpäivän jälkeen, mutta kyllä se siellä palkitaan. Riemuja hyvä olo valtaavat, kun saa nauttia hyvästä seurasta ja oppimisen tunteesta. Tätä voisi kai kutsua siksi kuuluisaksi rakkaudeksi lajia kohtaan.

Viikonloppuna jouduin jättämään harjoitukset väliin, koska olin juhlissa pohjoisessa. Ja tuntuu kuin en olisi harjoitellut viikkoon! Kipitin eilen vielä kotiintulon jälkeen pienelle lenkille, että sain purettua liikkumisvimmaa. Juoksukin sujuu jo paremmin parin viikon tehotreenin jälkeen. Uskokaa tai älkää, että minä puhun tämmöisiä.
Työkaveri erehtyi kysymään tänään töissä jotain roller derbystä ja lopulta hän alkoi näyttää siltä, että tukkisitko jo turpasi. Villiintyminen on siis aivan totaalista.

Huomenna olisi luvassa taas ulkorullaillua, jos sää sallii. Jatkoa seuraa...