Varoitus: saattaa sisältää puhetta urheilusta ja huomattavia määriä avautumista. Hieman ehkä myös selittelyn makua on ilmassa.
Ajattelin tehdä hieman selontekoa viimeisestä kahdesta viikosta. Ne
nimittäin tuntuvat lähes kuukaudelta. Tänään 17.9. olen harrastanut
roller derbyä virallisesti n. 17 päivää ja ne ovat kyllä huikeat 17
päivää.
Aloitin loisteliaan rollergirl-urani flunssassa ja siksi ainoastaan
kahden tunnin ulkoluistelutreeneillä. Loput kaksi tuntia istuin
katsomassa jarrutusharjoituksia sisällä. Illalla oli vielä luvassa Team
USA vs. Team Finland -ottelu, joten derby-päivässä oli pituutta.
Yleensäkin viikonloppuni ovat kuluneet n. 15 tuntia päivässä jollain
roller derbyn tasolla. Arki-iltaisin vain kahdesta kolmeen tuntiin.
Lähes joka päivä.
Samalla, kun olen oppinut, mitä kipu on, olen oppinut myös hienosti
jarrutuksia, hittausta, kaarreluistelua ja kaatumisia. Nopea en ole ja
sakkokurssistamme suurin osa luistelee paremmin kuin minä. Vaan voi
vitjat sitä tunnetta aina, kun hoksaa jonkun uuden jutun ja kikan!
Useimmiten treeneihin raahautuminen tuntuu tuskastuttavalta pitkän
työpäivän jälkeen, mutta kyllä se siellä palkitaan. Riemuja hyvä olo
valtaavat, kun saa nauttia hyvästä seurasta ja oppimisen tunteesta. Tätä
voisi kai kutsua siksi kuuluisaksi rakkaudeksi lajia kohtaan.
Viikonloppuna jouduin jättämään harjoitukset väliin, koska olin
juhlissa pohjoisessa. Ja tuntuu kuin en olisi harjoitellut viikkoon!
Kipitin eilen vielä kotiintulon jälkeen pienelle lenkille, että sain
purettua liikkumisvimmaa. Juoksukin sujuu jo paremmin parin viikon
tehotreenin jälkeen. Uskokaa tai älkää, että minä puhun tämmöisiä.
Työkaveri erehtyi kysymään tänään töissä jotain roller derbystä ja
lopulta hän alkoi näyttää siltä, että tukkisitko jo turpasi.
Villiintyminen on siis aivan totaalista.
Huomenna olisi luvassa taas ulkorullaillua, jos sää sallii. Jatkoa seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti