Kun olin saanut kaikki varusteet kasaan, ei auttanut enää muu kuin lähteä ulos kokeilemaan pysyykö ne luistimet jalan alla vai onko takamus asfaltissa sillä sekunnilla.
Aloittelin hissuksiin tuossa omassa kotipihassa, jossa on kohtuullinen parkkipaikka ja ilmeisesti ei koskaan autoja. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että luistimet lähtevät aivan omille teilleen ja olisin nurin hetkenä minä hyvänsä, jos en olisi ollut ylivarovainen. Vaikka kaatumaan pitää oppia, pelotti se asfaltin pinta silti vähän. Puolen tunnin päästä reidet oli niin hapoilla, että oli pakko luovuttaa...
 |
| Tältä minäkin näytän kohta krhm.. |
Tänään luistin tuntui pysyvän paikoillaan jalan alla ja pienien askelien jälkeen alkoi rullaaminenkin tuntua ihan hyvältä. Olisi jopa tehnyt mieli mennä hieman lujempaa. Jarruttaminen onnistui jotenkin ihan luonnostaan. Oikea luisteluasentokin alkoi löytyä pienen hakemisen jälkeen. Naapurin mummokin kehui mua :D Jaloissa ei vaan riitä vielä voima, että jaksaisi kovin pitkiä aikoja harjoitella. Huomenna en pääse kokeilemaan, mutta onneksi kohta on jo tiistai.
Kuva lainattu: Sam Adams Photography
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti