Seikkailu!

Viikonloppuna vierailimme ystäviemme uudessa kodissa Tampereella ja lauantaiksi keksittiinkin niin hurjaa tekemistä kuin piipahdimme Pyynikillä ja torilla ostamassa mustaa makkaraa - perin Tamperelaista siis.


Näkötornin portailta löytyi tämä ihana kaveri.


Muuten aika kului kiinalaista syöden, ihmetellen, jutustellen, nauraen ja tanssien. Oli mahtava viikonloppu.

1970

Tänään oli vuorossa 1970-luku. Naama piri yrittää saada kiiltämään kuin viimeistä päivää, mutta kaikki kosteusvoide, mitä siihen survottiin imeytyi minun kuivaan ihooni välittömästi. En pitäisi sitä huonona ominaisuutena arkena, mutta tänään harmitti ehkä sekunnin. Sen lisäksi, että ihon tuli kiiltää, kiilsi myös luomet sekä huulet. Värit luomella olivat todella kirkkaita ja huulille glitterin säkenöintiä. Meikkivoide oli normaalia huomattavasti tummempi ja se näyttikin aika hurjalta kalpeilla kasvoillani.

Hauskaa viikonloppua - ja halloweenia

Vaihteeksi Tampere kutsuu tänä viikonloppuna. Lähdetään moikkaamaan kavereita ja ehkä viettämään halloweenia. Saa nähdä. Hiljaiselo blogin puolella siis jatkuu. Hei mä oon lomalla!

kuva täältä

Muodon jumalaisen sait

Vaikka en yleensä hirveesti näitä sisustusjuttuja tee, mutta ajattelimpa laittaa meidän uudesta perheenjäsenestä kuitenkin kuvia. Meille muutti jokin aika sitten uusi isompi ja parempia sänky, joka on kyllä hyvin paljon minun makuun (niin kokonsa kuin ulkonäkönsä puolesta). Sisko tämän meille avokätisesti lahjoitti, kuin myös mustan päiväpeiton, joka sen päällä makaa. Vanhat taulut saivat jäädä koristamaan sängyn päälle seinää vielä hetkeksi, saa nähdä mitä niille keksin kun muutto koittaa.


Nyt jatkan lomailua eli en tee yhtään mitään (paitsi ehkä vähän wowia ja sarjoja..)

Lauantain leppoisaa tekemistä

Kaivoin tänään pitkästä aikaa ompelukoneeni esiin ja toteutin jo pidempään muhineen idean.


Nyt oikeastaan on vasta aika tällaisille toteutuksille, kun luntakin saatiin viime yönä maahan! Eli näinkin yksinkertainen asia kuin putkilohuivijuttu. Ja valkoinen! Haaveilen jo siitä, miten hyvältä se näyttää mustaa takkia ja punaista tukkaani vasten talvipakkasilla.


Huivin materiaali on vähintäänkin mielenkiintoista ja kiehtovaa. Rakastuin tuohon tekstuuriin heti, kun sen näin.

Sormijuttuja

Vielä sen verran viime perjantain messuilta, että satuin eräälle kynsikojulle ja kävin manikyyrissä. Omat kynteni eivät ole varmaan koskaan olleet näin kauniin muotoiset ja kivana lisänä vielä tuo koriste nimettömässä. Vaikka akryylikynnet oli kivat ja ovat haaveissa heti, kun opiskelijabudjetti sen sallii (ei varmasti ihan lähiaikoina), osaan nyt arvostaa myös omia kynsiä ihan uudella tavalla.


Muotimessuilta taas mukaan tarttui kiva hopeinen sormus, joka nätisti kietoutuu sormen ympärille. Olen alkanut kerätä metallia sormiini ihan kiitettävää määrää tai ainakin haaveissa siintää koko ajan jotain kiiltävää, jota voisi sormeen pujottaa.

1960

Parinkymmenen vuoden hyppäys eteenpäin. Eli tänään teimme kaverini kanssa maanantaina rästiin jääneen maskeeraustyön, jonka aiheena oli 1960-luku ja Twiggy. Luvassa siis paljon ripsiä!



Pallomaisesta pääni muodosta voi huomata, että niskassa ollut raivostuttava hiustupsu sai vihdoin kyytiä ja nyt ollaan ihan kokonaan toispuoleisia.

Ja maanantainahan olin poissa maisemista, koska olin haastattelussa tulevaa työssäoppimispaikkaani varten ja sainkin paikan. Tiedossa olisi siis muutto Helsinkiin vielä ennen itsenäisyyspäivää! (Saa ehdotella asumismestaa meille molemmille, ku ne tuntuu olevan aika kiven alla...)

The clocks are ticking

Törmäsin perjantain messuilla S.T.A.M.P.S. -kellojen myyjään ja rakastuin samantien. Messuilta ei kuitenkaan tarttunut mukaan vielä mitään, mutta nyt olen kuolannut netistä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Noiden kellojen mainioushan piilee siinä, että rannekkeeseen voi vaihtaa kellotauluksi minkä vain noista sadoista vaihtoehdoista, joita noilta sivuilta löytyy. Tykkäilen paljonkin kelloista, joissa on jotain hieman tavallisesta poikkeavaa, mutta ne eivät saa silti herättää liikaa huomiota. Nuo ovat aika kookkaita, mutta kohtuullisen neutraalin värisenä ne löytäisivät paikkansa minun ranteesta. Toimivaa kelloa, kun en tällä hetkellä omista...

Esimerkiksi tällaiset kellotaulut hivelevät silmääni.


Rannekkeeksi kävisi ihan tavallinen musta nahkaranneke tai sitten tällainen korumaisempi.

Jos tuollainen kello nyt ostoskoriin hyppää, niin mukaan lähtee ainakin kaksi erilaista kellotaulua, että voi vaihdella päivän ja fiiliksen mukaan. Ja tietenkin asun.