Not gonna get us

Kesän parhaudeksi voinee laskea eilisen päivän. Siitä ei ole kuvia, joten joutunette ottamaan selvää sanallisesta selostuksestani. Päivän asuakaan ei kannattanut kuvata, kun se oli rokserin huppari ja liian isot college-housut :D

Homman nimihän oli se, että iltapäivällä tulee puhelu, jossa kerrotaan, että lähetään johonkin. Johonkin? Noh, auto noutaa aikaan x ja suuntana on - tadaa - mikäs muukaan kuin abc ja syynä kaljan osto. Noh, kaljat on, nötterit on - mihinkäs sitten? Vesisadekin mukavasti alkoi, joten ulkona ei ainakaan kannattane olla.. Matka vie siis lisäkyytiläisten hypättyä kyytiin suorinta tietä kesäniemeen ja tarkemmin sanottuna vielä huparin parkkipaikalle, joka tunnetaan amisten kahvailupaikkana. Sielläpä sitten viisi pientä apinaa istuu hikisessä autossa sylkemässä ikkunasta pistaasien kuoria ja juomassa kaljaa ja siideriä. Joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy ja jutut olivat sen mukaisia.

Noin tunnin istumisen jälkeen paikalle sattuu punainen auto, jonka kuljettaja onkin tuttu. Mikäs siinä, autojen perseet vastakkain, peräkontit auki ja meillä on mukava piknik siinä sateelta suojassa. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, piti lähteä tekemään sama homma paltaniemen uimarannalle. Siinä vaiheessa sade ei enää ottanut laantuakseen ja tuulikin oli niin kova, että piknikit jäi vähäisemmiksi ja kotimatka alkoi maittaa..

Tähän väliin ajattelin laittaa kuvan siitä punaisesta paholaisesta, jonka viime viikolla kävin pelastamassa kierrätyskeskuksesta. Oiva menopeli se.


Tänään taas on ollut onnenpäiväni! Mustat ebay-kanokaiseni saapuivat äsken siskon miehen matkassa ja NE-ON-TÄYDELLISET! Juuri tuollaisia olen metsästänyt joka paikasta (lue:läpi kajaanin ja internetin) ja oli oikean kokoisetkin. En malta odottaa huomista, että pääsen tepastelemaan niissä ulos.



Ja kuten noista kenkäkuvista hieman jo vilahtaakin, niin meille muutti tänään uusi ihastuttava huonekalu, jota kenkäkaapiksi kutsutaan. Vihdoin asunnon toinen asukas voi huokaista helpotuksesta, kun kenkäparit vaeltavat pitkin eteisen lattiaa. Ja minä voin huokaista helpotuksesta, kun ne eivät ole enää vaurioitumassa siellä eteisen lattialla.

Kaappihan on siis mainitun siskon miehen tekemä ehtaa käsityötä oleva punaiseen vivahtava kaunokainen eli aivan oivallinen ja arvoisensa paikka rakkaille kengilleni. Arvostan kovasti tuota kaunista huonekalua.

Tässäpä tämän viikonlopun jännityksiä. Lupailtu hius/rastapostaus tulossa, kunhan saan kaivettua jostain kiven kolosta kuvia siitä takkukasasta.