Käsiasioita

Olipa todella työlästä aloittaa tämä postaus. Ei jotenkin yhtään huvittanut, vaikka on mukavia asioita taas esiteltävänä. Viikko on alkanut ainakin asunnon kokoisella väsymyksellä, joka vie voimat joka solusta. Ja kuten arvata saattaa ei työpäiväkään ollut kovin helppo, kun yritin opettaa uudelle harjoittelijatyttöselle kaksi viikkoa sitten minulle opetettuja juttuja.. Enkä ole varma ymmärsikö se sanaakaan mitä minä sille puhuin.

Mutta päivä piristyy, kun vain ajattelenkin näitä ihanaisia väripilkkuja, jotka sain. Mulla on ihan hillitön pinkkeyskausi menossa (jatkunut jo puoli vuotta) vaikka ennen vihasin pinkkiä!

Tänään oli todella mieluinen yllätys, kun äiti soitti, että ollaan tulossa Kuopiosta - haluatko tuliaisia! Tietenkin heti kaikki mulle nyt! Ja pienestä paketista paljastui tämä ihanuus.


Mustaa, niittejä, muovia! Ihan parasta. Entinen niittikello alkoi jo vedellä viimeisiä henkäyksiään (nähty varmaan jokaisessa asukuvassa, jonka tämä blogi sisältää) ja tämä korvaakin sen aivan täydellisesti. Kerrottakoon, että olen kaikkein nirsoin kellojen suhteen. En ole itse koskaan löytänyt itelleni mieluista kelloa, mutta äiti sitä vastoin on ostanut jo minulta salaa kaksi ja molemmat on olleet täysiä kymppejä. Ja ilman kelloa en enää osaa olla ollenkaan...

Laitetaanpa tähän vielä pieni vilaus viimeisimmästä ompeluksesta, jonka väsäsin paniikinomaisesti töissä viime perjantaina. Aikaa kului 8 minuuttia. Sain päähänpinttymän, että erään mekon kanssa ei voinut käyttää mitään muuta kuin mustaa piukkaa boleroa. Ja enhän minä sellaista omistanut. Vaan nytpä on. Maailman yksinkertaisin vaate valmistettu n. 160cm leveästä ja 40cm pitkästä kangaspalasta. Sanoisin pienuutensa vuoksi ennemminkin, että ne on hihat. Jokainen saa itse valita.


Oikeasti en edes käyttänyt tuota sitten sen mekon kanssa...