Perjantai kului ihanien ihmisten ja humalluttavien juomien seurassa. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa käyttämään maailman ihanimpia kenkiäni, vaikka kadut onkin vielä täynnä jäätä, loskaa ja hiekkaa. 
Aika ihastuttavat, vai mitä?
Lauantai nyt olikin silkkaa koomaa ja sunnuntait on aina sunnuntaita...
Aloin tänään ompelemaan ruskeasta raitakankaasta itselleni haaremihousuja, koska mikään liike/nettikauppa ei ole vielä tarjonnut juuri oikean mallisia tai värisiä. En kyllä tiedä saanko itsekkään tehyä samanmoisia kuin haluaisin, mutta yritys on kovaa! Samalla tuli jostain syystä käytyä läpi äitin kanssa iso kasa vanhoja kankaita, joista olisi ihana tehdä vaikka mitä! Ehkä vielä joskus, kun saan sen oman ompelukoneen hankittua...
Viikko sitten laitetut rakennekynnet alkaa hiljalleen sanoa bye bye, joka saakin harkitsemaan omien tököttien ostoa ja niiden tekemisen opettelua. On ne nimittäin niin paljon kauniimmat, kuin omat halkeilevat kynnet. Töissä nämä osoittautuivat hankaliksi ainoastaan maalarinteipin kanssa! Kiitos kuitenkin siskolle tästä lyhyestä ilosta, jonka nämä kynnet minulle soivat.
Tähän loppuun haluan laittaa vielä erään kuvan, joka on ihastuttanut minua nyt muutamia päiviä aivan erityisesti ja jonka ajattelin teetättää hieman suurempana kehyksiin ja seinälle (minä itserakas moukka).
Se on siis kuva siskoni häistä viime elokuulta, mutta sain sen omistukseeni ja ihailtavakseni vasta viime viikonloppuna.
Aika ihastuttavat, vai mitä?
Lauantai nyt olikin silkkaa koomaa ja sunnuntait on aina sunnuntaita...
Aloin tänään ompelemaan ruskeasta raitakankaasta itselleni haaremihousuja, koska mikään liike/nettikauppa ei ole vielä tarjonnut juuri oikean mallisia tai värisiä. En kyllä tiedä saanko itsekkään tehyä samanmoisia kuin haluaisin, mutta yritys on kovaa! Samalla tuli jostain syystä käytyä läpi äitin kanssa iso kasa vanhoja kankaita, joista olisi ihana tehdä vaikka mitä! Ehkä vielä joskus, kun saan sen oman ompelukoneen hankittua...
Viikko sitten laitetut rakennekynnet alkaa hiljalleen sanoa bye bye, joka saakin harkitsemaan omien tököttien ostoa ja niiden tekemisen opettelua. On ne nimittäin niin paljon kauniimmat, kuin omat halkeilevat kynnet. Töissä nämä osoittautuivat hankaliksi ainoastaan maalarinteipin kanssa! Kiitos kuitenkin siskolle tästä lyhyestä ilosta, jonka nämä kynnet minulle soivat.
Tähän loppuun haluan laittaa vielä erään kuvan, joka on ihastuttanut minua nyt muutamia päiviä aivan erityisesti ja jonka ajattelin teetättää hieman suurempana kehyksiin ja seinälle (minä itserakas moukka).
Se on siis kuva siskoni häistä viime elokuulta, mutta sain sen omistukseeni ja ihailtavakseni vasta viime viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti