Hiusasiaa

Jostain syystä olen ruennut haluamaan parturi-kampaajaksi. En tiedä olisiko se edes kivaa, mutta se voisi olla minun haaveeni, jota en voi koskaan saavuttaa. Minulla on nimittäin niin paha hajuallergia, että teen kuolemaa vessan lattialla, kun erehdyn päähäni hieman lakkaa suihkauttamaan. Tai kun turkistätit laittaa liikaa hajuvettä alennusmyynteihin kirmatessaan, niin että koko liike löyhkää koko päivän chanelin viitoselta.

Tätä hiusasiaa aloin alunperin miettimään, koska kesä on tulossa. Kesä tarkoittaa festareita = festarielämää > festarielämään kuuluu rastat! Niin kuin nämä viime kesäiset ihanuudet (jotka vaikka löytyivätkin omasta päästäni)


Aivan täysin omaa hiusta ovat koko hoito. Mutta jotenkin pääsi niin käymään, että mieli taas muuttui ja kuontalo muistuttaa tällä hetkellä enemmänkin jotain tämän tapaista:

Hyvin liimautuneena päähän... Mutta siis katumaan en ole alkanut. Olisi vain kiva saada kesärastat. Mukavan puikulaiset, jotka sitten voisi ottaa pois ja ravistella festarimudat pois päästä ja palata mukavaan siistiin arkeen - mukavan siistin tukan kanssa.

Jossain kätköissä olisi vielä luulatavasti tallella vaaleaa kuituhiusta penkkareista viime talvelta. Jos niistä saisi jotain tehtyä niin se tarkoittaisi taas tukan blondaamista. Joka taas on ihan mukava kesäväri. Jatkampa pohdiskelua ja selvittelyä, voiko sen laatuisista kuiduista saada edes mitään aikaan..