The night is yours alone

Viime perjantai toi taas valtavasti iloa elämään. Eräs hyvä ystävä sai nimittäin painaa valkolakin päähänsä ja mikäs sen mukavammalta maistuisi kuin kahvihetki pimeän talven keskellä. En oikein suunnitellut asuani jostain syystä etukäteen, vaikka tavallisesti nämä asiat kuuluu olla mietittynä. Elämässä on ollut viime aikoina niin paljon mielenkiintoisempia asioita, että en ole panostanut pukeutumiseen tai omaan ulkonäkööni juuri lainkaan. Bloggailu on jäänyt siinä sivussa ainakin viimeisen viikon ajalta vähemmälle.

Tässä kuitenkin pieni maistiainen perjantailta.


Juhlien jälkeen suuntasimme tiemme kauan odotettuun miittiin Ukkohallaan. Perillä odotti jo aika riehakas tunnelma ja hyppäsin vain sekaan ennakkoluulottomasti ja se kannatti. Koko viikonlopun vallitsi mukava ja lämmin tunnelma ja vaikka kaikilla taisi koittaa heikot hetkensä, ei kukaan tainnut tuntea oloaan missään vaiheessa ulkopuoliseksi. Kameroita paikalla ei ollut -ilmeisesti jonkin alitajuisen yhteisen päätöksen ansiosta, joten kuvamateriaalia ei maailmalle ole jaettavaksi. Kaikkien naamiaisasuista eräs herra otti kännykällään kuvat ja näin laatua siitä irtosi! Elegantisti taas tiskipöydän edessä hän pönöttää siinä.

Kotiin tultiin hengissä ja viikkoa lähdetään tästä aloittelemaan rauhallisissa merkeissä. Saa nähdä miten kamalan stressin saan revittyä itselleni esimerkiksi joululahjoista seuraavan kahden viikon aikana.